Video1 Kari Kunnari tämä 

Video2 Kari Kunnari  tämä

Mentor Kari Kunnari, Principal of Valkiavuori School in Seinäjoki, Finland 

As a mentor in the MovED by Mentoring program, the best part has been establishing a direct connection with a colleague in Ukraine. We've exchanged ideas about education and school development.

What has been impactful is the direct connection to the grassroots level, where educational work is done in Ukraine. Through their questions and challenges, we've jointly addressed genuine concerns and development areas. I've served as a mirror for my colleague, reflecting their thoughts and sharing how we approach things in Finland.

Importantly, the guidance hasn't been imposed from outside but has always started from individual needs in their work. Ideas are shared, and each person takes what they find useful, leaving out what doesn't work in their system.

It's been wonderful to have this direct and reciprocal connection. This has been a truly enriching experience.

Thoughts about student centric teaching 

One topic that came up repeatedly in MovED by Mentoring mentoring discussions was student-centric teaching. Treating students as individuals, even in large classes, was a key focus.

How do you treat children individually? Children have a strong need and desire to get attention, but how is it done in practice?

Initially, it was difficult to demonstrate how this is done in Finland. Then I realized that this mentoring itself is an example. Through mentoring, we listen to each other, discuss issues, and create guidelines and solutions based on these discussions.

This is how we treat everyone in Finnish schools, starting from their individual needs. No further example was needed—this is precisely what studentl-centric teaching is all  about.

Suomeksi 

Olen toiminut yhtenä mentorina MovED by Mentoring -ohjelmassa. Minun mielestäni parasta tässä mentoroinnissa on ollut, että on saanut suoran yhteyden toiseen kollegaan Ukrainassa. Olemme saaneet yhdessä vaihtaa ajatuksia koulunkäynnistä ja koulutyön kehittämisestä.

Vaikuttavaa tässä on ollut se, että meillä on ollut suora yhteys ruohonjuuritasolle, sinne missä koulutyötä ja opetusta Ukrainassa tehdään.

Niiden kysymysten kautta, mitä siellä kollegalla on ollut, olemme voineet yhdessä pohtia heidän aitoja huolenaiheitaan ja kehittämiskohteitaan. Olen voinut toimia peilinä toiselle kollegalle Ukrainassa, peilata heidän ajatuksiaan ja sitä kautta ehkä tuoda esiin, miten Suomessa työtä tehdään ja mitä me pidämme tärkeänä koulutyössä.

Merkittävää tässä on ollut, että ohjaus ei ole tullut ulkoapäin tai ylhäältä päin annettuna ohjeistuksena, vaan aina on lähdetty yksilön omasta tarpeesta omassa työssään. Näitä ajatuksia on annettu eteenpäin, ja toinen ottaa mukaan sen, minkä kokee tarpeelliseksi, ja jättää pois sen, mikä ei heidän systeemissään toimi.

On hienoa, että on ollut suora yhteys ja suora vaikutus minulta sinulle ja sinulta minulle aina näissä tilanteissa. Se on asia, jonka olen kokenut tässä tosi hienoksi.

Miten kuvata suomalainen opetustapa? 

Yksi asia, joka nousi esille jatkuvasti mentorointikeskusteluissa, oli yksilökeskeisyys. Yksilökeskeinen opettaminen ja oppilaiden kohtelu yksilöinä sellaisessakin luokassa, jossa on paljon oppilaita.

Miten lapsia oikein kohdellaan yksilöllisesti? Lapsilla on kova tarve ja halu, mutta miten se tehdään käytännössä?

Aluksi oli vaikeaa havainnollistaa, miten se tehdään Suomessa ja miten toimitaan. Sitten oivalsin, että tämä mentorointi on juuri sitä. Tämän avulla pystymme antamaan esimerkin siitä, mitä se on.

Me kuuntelemme toisiamme, keskustelemme asioista ja teemme sen pohjalta suuntaviivoja ja ratkaisuja. Näin kohtelemme suomalaisessa koulussa kaikkia heidän omista tarpeistaan lähtien. Ei tarvinnut muuta esimerkkiä antaa – tätä juuri on yksilökeskeisyys.

‍